Merituuli

Jos se koskettaa ihoa,

se koskettaa sydäntä.

            Odotatko myrskyä, vai hetkeä sen jälkeen?

Veden ääni virtaa sormien läpi

seuraavalle aallolle seuraavalta aallolta

           lämpö valuuu pitkin selkärankaasi

Kiveä. Kalliota. Vankkaa ja Ikuista.

Vaahtopäätä, pehmeää,

katoavaa kuin unta.

 

       Sinun suuntasi, kuin kaartelevan linnun

       se on aina oikea.

Kesäevankeliumi

 

Elämä on helposti sellaista, että sen vain kiehauttaa pohjaan,

pysäköi viivan yli, heittää takalaittomaksi,

antaa mennä yli laina-ajan.

Lähtee takki auki pakkaseen,

sukkasillaan parvekkeelle,

jättää naarmun parkettiin,

kolhun vastamaalattuun kylkeen.

Elämä on helposti sellaista, että sitä kasaa paperit pinoon, lehdet eteiseen, unohtaa avaimet, lähtee roskapussin kanssa kirjastoon ja katselee joulukoristetta keväthankien kirkkaudessa.

Hupsista vaan ja sitä heittää kahvit paidalle,

läikyttää viinit pellavalle,

laatoittaa vinoon,

naulaa sormeen, löytää naulan päästään, pään vetävän kädestä…

Nurmikko palaa, katto vuotaa - tai ei vuoda, kesii vasta.

Elämä on helposti sellaista, että ketjut tippuvat rattailta, sukat katoavat tuntemattomaan ja lokki vie kesän ensimmäisen jäätelösi.

Kukaan ei kysy miksi, kaikki vaan vastaavat siksi,
ja sellaisesta se elämä helposti joskus vain on.