Siniharmaassa
ruusukullan kaipuu
Välissä,
mielessä,
tunnussa
On paljon. Paljon.
Ravistelen itseäni. Kättäni, kuin koira.
Tunnetilasta tunnetilaan.
Sydämen hengitys, hän sanoo.
Se ei ole ongelma.
Sydän, on hengittänyt aina.
Älä hätäile.
Hengitä.
Tunnetko valon kämmenissäsi?
Katso kirsikkapuuta. Sekin vielä nupuilla.
Ei ole kiire.
On liian aikaista. On liian kylmä.
Sinä epäilet.
Et voi irroittaa menneestä, joka on jo mennyt.
"Oli sykkä ja myrskyinen yö"
- Eikä ollut!
- Ei ollut yö,
ja synkkyyskin vain kulmakarvojesi varjo
Yritätkö voittaa aikaa?
Ei sitä saada, sitä annetaan.
Kiroilet.
Muistutan, että tämä on runo
Muistutan, että tämä on runo
.
Tätä runoa jää miettimään kuuntelemisen ja lukemisen jälkeen. Runo on sanoisin raikasta pöllyttelyä pehmeällä tavalla herättelevä. Hienoa
VastaaPoistaKuunnellessa jää mieleen äänesi heleä keskikorkeus. Siinä on pehmeyttä ja joustoa tarvittaessa löytyy voimaa. Tuosta oli synkkä ja myrkyinen yö lähtee hieno jakso, jossa ääni voimistuu ja rytmi tiivistyy. Palaa alku tasolle viimeisillä sanoilla.