Karille 23.10.2022 ;
En tiedä mitä itken,
lapsuutta vai aikuisuutta,
sotaa vaiko rauhaa
vai sitäkö, että olen elossa
Taivaan sinessä riehakkuus,
kuusiaidassa elämän syvä vihreä
menneet ja tulevat vuodet siinä
Nauramme,
ja sinä lennät
- sinä lennät!
Tiedän, nyt on aika
On aina ollut
Hiljainen kylä, sanot
hauska ja hullu, lisään
Ahdasta ja tilavaa samaan aikaan
Ehkä itken,
koska olen kotona
En vieraalla maalla, en kylässä,
en kaukana, en muualla
Tiedän mistä puhumme, kun puhumme,
tiedän mistä puhumme, kun hiljenemme
Matka jatkuu ja minä muistan
matka jatkuu ja sinä muistat
matka jatkuu,
ja hekin tulevat muistamaan.
Ja katso! Perhonen! Miten kauniisti se jatkaa lentoaan 🦋
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti