Haluatko, että luovutan?
Riisun vaatteeni ja kävelen lampeen?
Pieni runotyttö, aikuisen suden vaatteissa
Minä kävelen,
suoraan,
epäröimättä
Annan tukkani levitä viuhkaksi,
kultaisten lumpeiden kasvaa sen loimissa
Annan avaruuden kiertävien tähtien laskeutua laineille
Kellua, kellua
Taivasta katsoa,
samaa kuvaa
sovittua, yhteistä
Mutta pilvet,
ne eivät liiku
Jos minä kellun,
pilvet eivät liiku
Lammessa on tilaa,
navetan takana
Älä huoli, kyllä minä sinne mahdun
Voin mennä,
mutta sitten
ei enää ehdi,
ei enää voi
Sitten.
Ehkä sinä voit istua auringossa
mutta et jäädä
poltteeseen, ikuisesti
Pistä vauhtia!, se huutaa
mutta jospa olen hidas
Pistä vauhtia!, se huutaa
Kuoroa ei tule yhdestä äänestä,
sinä et ääntäni tunnista
“En, mutta voin opetella”.
Istua hetken sammaleella.
Tässä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti