Sanoit kauniita asioita
minä piirsin keltaisen pallon
Piirsin vihreän, sinisen, punaisen!
Ilon, riemun, onnen!
Mitä sitten?
Minä en tiedä.
Jäin sen taakse,
enkä uskalla hymyillä
(Höpsis, sanon ja ponkaisen lentoon)
Ei se niin mene,
ei niin helposti,
ei niin suoraan
Pitää olla hienompaa
Paremmin.
Oikeampaa.
“Mutta se puhui minulle”, yritän.
Mänty, männyn, mäntyjen
metsän kieli,
lipoo
jalkapohjien alta
juuren karhea pinta
Suoraan iholla,
välistä puuttui kaikki
“dum dum..dum luli laa”
dum dum dum luli laa”
Joustaa, joustaa,
jalkapohjien alla
Puhu! Puhu!
Metsän kieli!
Mutta minä hengitän hiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti