Ehkä se ei ole valoa. Ehkä se on pimeys, joka kutsuu.
Loistaa tielläsi,
valaisee risteyksesi.
Ehkä sinä tarvitset sitä. Pohjaa josta ponnistaa.
Vahvaa, loputonta, syvää päätyä.
Tummuutta.
Aamua, joka ei koskaan tule liian aikaisin, pimeää yötä, joka ei koskaan tule liian myöhään.
Huutaa ja hengittää voi samanaikaisesti vain yöllä.
Perkele nukkuu päivällä.
Valossa äänesi katoaa. Unohtuvat sanat. Vyöryy kirkkaus.
Väärin. Päälle. Yli kokonaan.
On vain
pintaa, pinnallista, ahdasta, ahtautta -
ja sinä kaipaat pimeää yötä, joka ei koskaan tule liian myöhään.
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti